Finnish Law


Tietokoneohjelmat, tietokannat ja sävellysteokset

Newsgroups: sfnet.keskustelu.laki,sfnet.atk From: jkp@cs.HUT.FI (Jyrki Kuoppala) Subject: Immateriaalioikeudet 11.1.1991, HE: tietokoneohjelmat, yleisper. Message-ID: <1992Apr15.174248.4036@nntp.hut.fi> Summary: Hallituksen esitys yleisperustelut: tietokoneohjelmat ym. Reply-To: jkp@cs.HUT.FI (Jyrki Kuoppala) Organization: Helsinki University of Technology, Finland References: <1992Apr15.145604.1050@nntp.hut.fi> <1992Apr15.151919.1487@nntp.hut.fi> <1992Apr15.173003.3757@nntp.hut.fi> Date: Wed, 15 Apr 1992 17:42:48 GMT Lines: 965 (lisätietoa ryhmässä sfnet.keskustelu.laki jos luet tämän sfnet.atk -ryhmästä) Yleisperustelut: Tietokoneohjelmat, tietokannat ja sävellysteokset 1990 vp. -- HE n:o 161 1.3. Tietokoneohjelmien, tietokantojen ja sävellysteosten suoja 1.3.1. Nykyinen tilanne Tietokoneohjelmilla on keskeinen asema uudessa tietotekniikassa. Tietokoneohjelma sisältää joukon käskyjä, jotka saavat tietokoneen suorittamaan halutun toiminnon. Tietokoneiden ja tietokoneohjelmien rakennetta ja toimintaperiaatteita sekä tietokoneohjelmien valmistusta on selostettu tekijänoikeuskomitean IV osamietinnössä (komiteanmietintö 1987:8) sivuilla 36-51. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen keräämien tietojen mukaan Suomen automaattiseen tietojenkäsittelyyn (atk) liittyvän tuotannon liikevaihto oli vuonna 1988 noin 7,7 miljardia markkaa. Kasvua edelliseen vuoteen verrattuna oli lähes 28 prosenttia. Laitteiden ja tarvikkeiden osuus oli 2 337 miljoonaa markkaa. Laitteistoista erillään markkinoitavat ohjelmatuotteet muodostivat 730 miljoonaa markkaa, henkilöpalvelut 1 290 miljoonaa markkaa sekä tietokone- ja käsittelypalvelut 1 302 miljoonaa markkaa. Sulautettujen järjestelmien, muuhun kuin varsinaiseen atk-tuotteeseen osana kuuluvien järjestelmätuotteiden, osuus oli 2 041 miljoonaa markkaa. Suuri osa ohjelmista tehdään Suomessa yksinomaan yritysten ja viranomaisten omaan tarpeeseen. Omatarvetuotanto jää tilastoinnin ulkopuolelle. Ohjelmistotuotannon arvoa on myös vaikea erottaa atk-laitteiden ja -tarvikkeiden sekä alaan liittyvien palveluiden tuotannon arvosta. Siten tarkan kuvan saaminen ohjelmistotuotannon kokonaisarvosta on vaikeaa. Vuonna 1988 Yhdysvaltain ohjelmistomarkkinoiden arvo oli noin 88 miljardia markkaa. Kasvua edellisvuoteen verrattuna oli 20,4 %. Samana vuonna Italian, Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan liittotasavallan ohjelmistomarkkinoiden yhteenlaskettu arvo oli 76 miljardia markkaa. Japanin ohjelmistomarkkinoiden arvo oli 70 miljardia markkaa. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole erityissäännöksiä tietokoneohjelmien suojasta. Suuri osa ohjelmistotuotannosta on asiakaskohtaisia tai suurille tietokoneille tarkoitettuja ohjelmia. Näihin kohdistuvat oikeudet on määritelty osapuolten välisin sopimuksin. Eräissä tapauksissa ohjelmat voivat saada suojaa liikesalaisuutta koskevien säännösten perusteella. Patenttisuoja ei patenttilain 1 $:n 2 momentin mukaan ole sovellettavissa tietokoneohjelmiin. Ohjelma voi kuitenkin saada välillistä suojaa patentoitavan keksinnön osana. Tekijänoikeuslain 1 $:n mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Lainkohdassa on esimerkkiluettelo niistä teosten ilmenemismuodoista, jotka olivat tavallisimpia lain laatimisen aikaan. Luettelo ei ole tyhjentävä. Säännös on kirjoitettu yleiseen muotoon siten, että se soveltuu myös sellaisiin uusiin teosten ilmenemismuotoihin, jotka olivat lain säätämisaikaan täysin tuntemattomia. Vallitseva käsitys on, että tietokoneohjelmaa voidaan pitää laissa tarkoitettuna teoksena. Siten tekijänoikeuslaki olisi jo nyt sovellettavissa tietokoneohjelmiin. Tekijänoikeuslainsäädännön soveltaminen on viime vuosina tullut myös kansainvälisesti vallitsevaksi suojamuodoksi. Myös alan sopimuskäytäntö perustuu paljolti tälle lähtökohdalle. Tekijänoikeutta on rajoitettu lain 2 luvussa. Lain 11 $:n mukaan julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen. Kappaleen valmistamisen valmistuttajan yksityistä käyttöä varten saa antaa myös ulkopuolisen suoritettavaksi eräitä teoslajeja lukuun ottamatta. Yksityistä käyttöä koskeva 11 $ koskee periaatteessa kaikkia teoslajeja. Poikkeuksena ovat rakennusteokset. Säännös soveltuu siis myös tietokoneohjelmiin. Tekijänoikeuslain 23 $:ssä säädetään, että sitten kun kirjallinen tai sävellysteos on julkaistu, saa kappaleita, jotka julkaiseminen käsittää, edelleen levittää. Sävellysteoksen nuotteja ei saa kuitenkaan tekijän suostumuksetta vuokrata yleisölle. Levitysoikeuden raukeamista sääntelevä 23 $ koskee ainoastaan kirjallisia ja sävelteoksia. Laissa ei ole nimenomaista perustetta sen määrittelemiseen, mihin teoslajiin tietokoneohjelmat tulisi lukea. Siten kysymys 23 $:n soveltumisesta tietokoneohjelmiin jää tulkinnan varaan. Tekijänoikeuslain 49 $:n mukaan rajoitettua suojaa saavat luettelot, taulukot, ohjelmat ja muut sellaiset työt, joissa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja. Vallitsevan käsityksen mukaan tämä säännös ei ole sovellettavissa tietokoneohjelmiin sellaisinaan. Teosten luominen ja käyttö. Tietokoneet ovat mahdollistaneet uudenlaisia tapoja aikaansaada ja käyttää tekijänoikeudellisesti suojattua aineistoa. Voimassa olevan tekijänoikeuslainsäädännön perusperiaatteet on laadittu yleiseen muotoon. Pyrkimyksenä on ollut kattaa paitsi lain säätämisajankohtana tunnetut myös tulevaisuudessa tunnetuiksi tulevat teosten luomis- ja käyttötavat. Tietokoneen avulla voidaan luoda suojattuja teoksia. Pääsääntöisesti tietokoneen ja tietokoneohjelman käyttämisellä ei ole vaikutusta tekijän oikeuteen näin luotuun teokseen. Teosten käytöstä tietokoneiden avulla on muodostunut tekijöiden kannalta merkittävä teosten käyttömuoto. Teosten tallentaminen tietokoneen muistiin on tekijänoikeudellisesti merkityksellistä teosten käyttöä. Kyseessä on lain 2 $:ssä tarkoitettu teoksen kappaleiden valmistaminen. Sama koskee teosten tulostamista kappaleina, jotka ovat joko ihmisen luettavissa ilman apuvälineitä tai tietokoneella luettavassa muodossa. Teoksen julkiseen toisintamiseen tietokoneen näytöllä tai tietokoneen avulla ääninä tarvitaan tekijänoikeuden haltijan lupa. Myös tekijänoikeuden rajoitukset soveltuvat teosten käyttöön tietokoneiden avulla. Tietokannat. Tietotekniikan käyttö tiedon tallentamiseen, hallintaan ja saatavilla pitoon on synnyttänyt uudentyyppisiä tietokoneella luettavia tiedostoja ja tietokantoja. Suurin osa näistä on kehitetty viranomaisten, laitosten, yritysten ja muiden yhteisöjen sisäisiin tarpeisiin. Jatkuvasti kasvava määrä tiedostoja ja tietokantoja on myös yleisön saatavilla. Nykyään on käytettävissä maailmanlaajuisesti lähes 4 000 julkiseen käyttöön tarkoitettua tietokantaa. Ne ovat lähes 600 isäntätietokoneessa eri puolilla maailmaa. Tietopankit edustavat maailmanlaajuisesti noin 50 miljardin markan markkinoita. Yhdysvaltain osuus on tästä noin 80 prosenttia, Länsi-Euroopan noin 10 prosenttia ja Japanin noin 7 prosenttia. Suomessa on tällä hetkellä noin 25 julkisesti käytettävissä olevaa suorakäyttöjärjestelmää ja niissä runsaat 120 tietokantaa. Tieteellisen informoinnin neuvoston teettämän selvityksen mukaan vuonna 1985 Suomessa oli noin 1 000 tietopankkien käyttäjää. Tähän käytetty rahamäärä oli henkilökustannuksia mukaan ottamatta noin 10 miljoonaa markkaa vuodessa. Tällä hetkellä on valmisteilla vuoteen 1989 kohdistuva vastaava tutkimus. Alustavien tulosten mukaan sekä käyttäjämäärät että käytön kustannukset ovat kolmin- tai nelinkertaistuneet. Tiedostojen ja tietokantojen levitys tehokkailla tietovälineillä on myös yleistymässä. Esimerkiksi optisesti luettavalle CD-ROM-levylle voidaan tallentaa tekstitiedostona tietomäärä, joka vastaa jopa yli 200 000:ta A4-sivua. Levyjä voidaan käyttää henkilökohtaisten tietokoneiden yhteydessä. Tiedostot ja tietokannat, joiden sisältö on järjestetty luovuutta ja omaperäisyyttä ilmentävällä tavalla, suojataan tekijänoikeuslain mukaan joko yksittäisinä teoksina tai kokoomateoksina. Niitä suojataan lähtökohtaisesti kuten muitakin kirjallisia teoksia. Muita tietokantoja, joissa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja, suojataan tekijänoikeuslain 49 $:n mukaisina luetteloina. Suurta osaa viranomaisten, laitosten, yritysten ja muiden yhteisöjen kokoamista tiedostoista voidaan pitää tekijänoikeudellisessa mielessä luetteloina. Niitä ei saa luettelon valmistajan suostumuksetta jäljentää, ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona luettelo julkaistiin. 1.3.2. Lainsäädäntö eräissä muissa maissa Yhdysvalloissa tietokoneohjelmia koskeva tekijänoikeuslain muutos tuli voimaan vuonna 1980. Lainmuutoksella vahvistettiin, että tietokoneohjelmat voivat olla tekijänoikeuslain mukaan suojattuja teoksia. Tekijänoikeuslakiin sisällytettiin tietokoneohjelman määritelmä. Sen mukaan tietokoneohjelma on joukko ilmaisuja ja ohjeita, joka on tarkoitettu käytettäväksi välittömästi tai välillisesti tietokoneella tietyn tuloksen aikaansaamiseksi. Lakiin otettiin samalla rajoitussäännös, jonka mukaan tietokoneohjelman omistajalla on oikeus valmistaa tai valmistuttaa kopioita ohjelmasta, jos ne liittyvät oleellisesti ohjelman käyttämiseen koneessa tai jos ne ovat arkistointia varten. Niitä ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen ja arkistokappaleet on tuhottava, kun oikeus alkuperäisen ohjelman hallussapitoon lakkaa. Saksan liittotasavallassa lisättiin vuonna 1985 voimaan tulleella lainmuutoksella tietokoneohjelmat tekijänoikeuslain kirjallisten teosten esimerkkiluetteloon. Ohjelmiin sovelletaan kirjallisista teoksista annettuja säännöksiä. Kuitenkin ohjelman tai sen olennaisen osan kopiointi yksityiseen käyttöön on kielletty ilman oikeudenhaltijan suostumusta. Ranskassa vuoden 1986 alussa voimaan tulleella lailla muutettiin eräiden tekijänoikeuslain säännösten sisältöä. Laissa olevalla viittauksella lisättiin ohjelmistot tekijänoikeuslain sisältämään teosluetteloon. Samalla annettiin eräitä ohjelmistojen suojaa koskevia erityissäännöksiä. Ohjelmistojen suoja poikkeaa eräissä suhteissa oleellisesti muiden teosten suojasta. Oikeus ohjelmistoon on voimassa 25 vuotta ohjelmiston luomisesta lukien. Oikeudet ohjelmistoon, joka on luotu täytettäessä työ- tai virkasuhteesta johtuvia velvoitteita, kuuluvat työnantajalle, ellei ole toisin sovittu. Kun kirjallisesta teoksesta voidaan valmistaa kappaleita yksityistä käyttöä varten ilman tekijän suostumusta, saadaan ohjelmistosta valmistaa ainoastaan varakopio. Isossa-Britanniassa on vuonna 1986 voimaan tulleesta tekijänoikeuslain muutoksesta lähtien tietokoneohjelmiin sovellettu kirjallisista teoksista annettuja säännöksiä. Euroopan yhteisöjen komissio julkisti vuoden 1989 alussa tietokoneohjelmien suojaa koskevan direktiiviehdotuksen. Lähtökohtana on ohjelmien suojaaminen tekijänoikeudella. Niihin sovellettaisiin ehdotuksen mukaan kirjallisia teoksia koskevia säännöksiä. Direktiiviehdotus on parhaillaan jatkovalmistelun kohteena. Myös EFTA:n immateriaalioikeuden asiantuntijaryhmä kommentoi ehdotusta vuoden 1989 alussa. Tarkistettu ehdotus voi tulla hyväksyttäväksi kuluvana vuonna. Eräät kiistellyt kohdat sen sisällössä saattavat kuitenkin hidastaa lopullisen direktiivin valmistumista . Japanissa lisättiin tietokoneohjelmat tekijänoikeuslain suojakohteisiin vuonna 1986. Lakiin otetun määritelmän mukaan tietokoneohjelmalla tarkoitetaan tietokoneelle annettavaa, toisiinsa yhdistellyistä toimintaohjeista koostuvaa lauseketta, jonka tarkoituksena on saada tietokone toimimaan ja saavuttamaan tietty tulos. Lain mukaan tietokoneohjelman kappaleen omistaja saa tehdä sellaisia kopioita ohjelmasta ja muutoksia ohjelmaan, jotka ovat välttämättömiä ohjelman hyödyntämiseksi tietokoneella. Ellei ohjelman oikeudenhaltija ole muuhun suostunut, ei kopioita saa säilyttää sen jälkeen, kun omistusoikeus alkuperäiskappaleisiin lakkaa. Lakiin lisättiin myös säännös, jonka mukaan työsuhteessa luodun tietokoneohjelman oikeudet kuuluvat työnantajalle, ellei toisin ole sovittu. Myös eräiden muiden valtioiden tekijänoikeuslakeihin on sisällytetty tietokoneohjelmien suojaa koskevat nimenomaiset säännökset. Esimerkkeinä voidaan mainita Australia ja Unkari. Pohjoismaissa tietokoneohjelmien suojaa valmistelleet Ruotsin, Tanskan ja Norjan tekijänoikeuskomiteat julkaisivat asiaa koskevat mietintönsä vuosien 1985 ja 1986 aikana (SOU 1985:51. Upphovsrätt och datorteknik, Stockholm 1985; Ophavsret og edb. 7. delbetenkning fra udvalget vedr0rende revision af ophavsretslovgivningen. Betenkning nr 1064. K0benhavn 1986; Norges Offentlige Utredninger NOU 1986:18. Opphavsrett og edb). Valmistelutyön pohjalta tehdyt tekijänoikeuslain tarkistukset tulivat Tanskassa voimaan kesäkuun 7 päivänä 1989 (Lov 1989 nr. 378), Ruotsissa heinäkuun 1 päivänä samana vuonna (SFS 1989:396) ja Norjassa elokuun 1 päivänä 1990 (Lov 1990 nr. 26). Lainvalmistelun kaikissa vaiheissa on pyritty pohjoismaiseen koordinointiin. Kaikkien lakien mukaan ohjelmia suojataan tekijänoikeuslain tarkoittamina teoksina ja niihin sovelletaan kirjallisia teoksia koskevia säännöksiä. Lainsäädäntöteknisesti tämä on toteutettu lisäämällä tietokoneohjelmia koskeva maininta tekijänoikeuslakien 1 $:ään. Myös pohjoismaissa on katsottu, että mahdollisuuksien valmistaa kopioita ohjelmista tietokoneella luettavassa muodossa tulee olla rajoitetummat kuin muiden teoslajien osalta. Pohjoismaissa saa julkistetuista teoksista valmistaa yksityiseen käyttöön muutaman kappaleen. Norjan lain mukaan tietokoneohjelmasta saadaan valmistaa tietokoneella luettavassa muodossa kopioita yksityiseen käyttöön ainoastaan, jos ohjelma on julkaistu. Myös Ruotsin laissa on omaksuttu tämä ratkaisu. Koska yksityiseen kopiointiin oikeutettujen piiri on pääsäännön mukaan Ruotsissa laajempi kuin esimerkisi Norjassa, on säännöksessä käytetty sanontaa, joka rajaa kopioinnin lähimpään perhe- ja ystäväpiiriin. Lisäksi edellytetään, että kopioitava ohjelman kappale ei ole käytössä elinkeino- tai viranomaistoiminnassa. Tanskassa on omaksuttu hieman erilainen ratkaisu. Tietokoneella luettavassa muodossa olevan tietokoneohjelman kopioiminen on suljettu yksityistä käyttöä koskevan 11 $:n ulkopuolelle. Kuitenkin kun on kyse sellaisesta ohjelmasta, joka on julkaistu tietokoneella luettavassa muodossa myymällä sitä yleisölle, tietokoneohjelman kappaleen omistaja saa valmistaa ohjelmasta vara- ja käyttökopioita sekä käytön kannalta välttämättömiä kopioita. Kappaleita ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen. Niitä ei saa enää käyttää, kun omistaja levittää ohjelman alkuperäiskappaleen edelleen Lakeihin sisältyy myös tietokoneohjelmien käyttöoikeutta koskevia sopimuksia koskeva olettama. Tanskan lain mukaan ohjelman käyttöoikeutta koskeva sopimus sisältää, jollei toisin ole sovittu, oikeuden tehdä ohjelmaan sovitun käytön kannalta välttämättömät muutokset sekä valmistaa ohjelmasta kappaleet, jotka ovat välttämättömiä ohjelman käyttämiseksi. Näitä kappaleita ei saa enää käyttää, kun oikeus käyttää ohjelmaa lakkaa. Ruotsin ja Norjan ratkaisut ovat pääosin samanlaiset. Ruotsin laissa todetaan lisäksi nimenomaisesti, että näitä kappaleita ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen. Pohjoismaiden tekijänoikeuslaeissa on säännökset, joiden mukaan tekijänoikeuteen sisältyvä oikeus määrätä teoksen kappaleiden levityksestä raukeaa osittain tietyissä tapauksissa. Julkaistun kirjallisen ja sävelteoksen kappaleita saa näiden säännösten mukaan pääsääntöisesti levittää vapaasti. Poikkeuksena tästä on Norjassa sävelteosten kappaleiden vuokraaminen yleisölle. Sekä äänitteiden että nuottien vuokraaminen yleisölle edellyttää siis tekijän suostumusta. Suomessa vastaava poikkeus koskee ainoastaan sävelteosten nuotteja. Ruotsin ja Tanskan poikkeus koski alunperin myös ainoastaan sävelteoksen nuotteja. Poikkeukset laajennettiin vuosina 1982 ja 1985 tehdyillä muutoksilla kattamaan kaikkien sävelteosten kappaleiden vuokraaminen yleisölle. Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa levitysoikeuden raukeamista koskevaa säännöstä tarkistettiin tietokoneella luettavassa muodossa olevien tietokoneohjelmien osalta. Niitä saa vuokrata tai lainata yleisölle ainoastaan oikeudenhaltijan luvalla. Tanskan lakiin lisättiin säännös, jonka mukaan oikeus työsuhteessa luotuun tietokoneohjelmaan siirtyy työnantajalle, ellei toisin ole sovittu. Ruotsin ja Norjan lain mukaan oikeuksien siirtyminen ratkaistaan yleisten sääntöjen mukaan. 1.3.3. Kansainväliset sopimukset Kaksi keskeistä tekijänoikeutta säätelevää kansainvälistä sopimusta ovat vuonna 1886 tehty Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta, jäljempänä Bernin sopimus, ja vuonna 1952 tehty yleismaailmallinen tekijänoikeussopimus. Molemmat sopimukset on viimeksi tarkistettu Pariisissa vuonna 1971. Tarkistetut sopimustekstit on saatettu voimaan 1986 (SopS 79/86 ja 81/86). Ensin mainitun sopimuksen hallintoa hoitaa Maailman henkisen omaisuuden järjestö (World Intellectual Property Organization), jäljempänä WIPO, ja jälkimmäisen hallintoa Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco. Tietokoneohjelmille sopivaa oikeudellista suojamuotoa koskenut selvitystyö alkoi YK:n aloitteesta WIPO:n piirissä vuonna 1971. Selvitystyön tuloksena WIPO julkaisi vuonna 1978 tietokoneohjelmia koskevat mallisäännökset. Myöhemmässä vaiheessa valmisteltiin luonnos uudeksi tietokoneohjelmien suojaa koskevaksi kansainväliseksi sopimukseksi. Tietokoneohjelmien oikeudellista suojaa käsittelevän asiantuntijakomitean kokouksessa vuonna 1983 kuitenkin luovuttiin uuden kansainvälisen sopimuksen jatkovalmistelusta, koska useimmat maat ilmoittivat soveltavansa tietokoneohjelmien suojaamisessa tekijänoikeuslakejaan. Suuntaukseen vaikutti myös se, että tekijänoikeuden alalla on olemassa jo valmis kansainvälinen suojajärjestelmä. Tietokoneohjelmien suojaan liittyviä tekijänoikeuskysymyksiä käsittelevässä asiantuntijakomitean kokouksessa Genevessä 1985 jo lähes kaikki edustettuina olleet valtiot ilmoittivat soveltavansa ohjelmiin tekijänoikeuslakia. Käytännössä tämä vahvisti tietokoneohjelmien kansainvälisen suojan perustaksi tekijänoikeuden. Bernin sopimuksessa ja yleismaailmallisessa tekijänoikeussopimuksessa ei nimenomaan mainita tietokoneohjelmia suojakohteina. Lähtökohtana on kuitenkin sopimusten soveltuminen myös niihin. Jos Bernin sopimuksen tai yleismaailmallisen tekijänoikeussopimuksen jäsenvaltio antaa tietokoneohjelmille tekijänoikeussuojaa, se on velvollinen suojaamaan toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevaa ohjelmaa samalla tavalla, kuin se suojaa omien kansalaistensa luomia tietokoneohjelmia (kansallisen kohtelun periaate). Tätä kautta tietokoneohjelmat saavat tehokasta kansainvälistä suojaa. Tietokoneohjelmien tekijänoikeuteen perustuva suoja on esillä myös GATT:in Uruguayn neuvottelukierroksella neuvotteluryhmässä, joka käsittelee henkisen omaisuuden suojaan liittyviä kauppanäkökohtia. Tekijänoikeudellisesti suojatun aineiston luomista ja käyttöä tietokoneiden avulla koskenut tutkimustyö käynnistyi Unescon ja WIPO:n piirissä 1970-luvun puolivälissä. Valmistelutyö johti asiaa koskevan suosituksen valmistumiseen vuonna 1982. Lähtökohtana suosituksessa on, että suojattujen teosten luomiseen ja käyttöön tietokonepohjaisten tietojärjestelmien avulla sovelletaan kansainvälisten tekijänoikeussopimusten yleisiä tekijänoikeudellisia periaatteita. Suosituksen keskeisin asiakohta on periaate, jonka mukaan teoksen tallentaminen tietokoneen muistiin tai muille atk-tallenteille on aina tekijänoikeudellisesti merkityksellistä reprodusointia. Suosituksen mukaan uudet käyttömuodot eivät tällä hetkellä edellytä muutoksia näihin sopimuksiin. 1.3.4. Nykyisen tilanteen arviointi ja uudistusehdotukset Ohjelmistotuotannon painopiste on toistaiseksi ollut suurten asiakaskohtaisten ohjelmistojen puolella. Näihin ohjelmistoihin kohdistuvat oikeudet määritellään osapuolten välisin sopimuksin, joissa ohjelmien ja käyttötilanteiden erityispiirteet voidaan ottaa huomioon osapuolten haluamalla tavalla. Tietovälineillä levitettävien valmisohjelmien merkitys ohjelmistokaupassa on lisääntynyt. Sopimussuojan suhteen on tilanne valmisohjelmien osalta kuitenkin toinen kuin asiakaskohtaisten ohjelmistojen kohdalla. Erityisesti silloin, kun valmisohjelmien jakelu tapahtuu erillisiä jakelukanavia pitkin, voi sopimuksilla käytännössä olla vain hyvin rajoitettu merkitys määriteltäessä ohjelman oikeudenhaltijan ja käyttäjän välisiä suhteita. Tietokone on itsessään kopiokone, jonka tekemien ohjelmakopioiden laatu on sama kuin alkuperäisen ohjelman. Tästä on seurannut laajamittaista ohjelmien kopiointia. Kansainvälisesti ohjelmistoteollisuutta uhkaa järjestelmällinen piratismi. Ohjelmistotuottajat ovat pyrkineet hillitsemään kopiointia ohjelmiin sisältyvillä teknisillä esteillä. Näillä toimenpiteillä ei ole kuitenkaan saavutettu toivottua vaikutusta. Luvaton kopiointi uhkaa ohjelmien kehitystyötä, koska kehitystyöhön investoiduille varoille ei saada riittävää katetta ohjelmien markkinoinnista. Kuluttajien kannalta ohjelmien kopioinnilla saattaa olla haitallisia seurauksia. Laajamittaisella kopioinnilla voi olla välillinen hintoja nostava vaikutus. Tietokoneohjelmia koskevien selvien säännösten puuttuminen aiheuttaa myös epävarmuutta kilpailevien ohjelmistotuottajien välisiin suhteisiin. Ohjelmistotuotannolla on kasvava taloudellinen merkitys. Myös ohjelmien käyttö lisääntyy yhteiskunnan eri toiminta-alueilla. Niin ohjelmien tuottajat kuin käyttäjätkin tarvitsevat täyttä varmuutta ohjelmien suojasta ja sen laajuudesta. Eräs vaihtoehto olisi tietokoneohjelmia koskevan erityislain säätäminen. On mahdollista, että näin voitaisiin parhaiten määritellä suojan sisältö ja laajuus tarpeiden mukaan. Koska kansainvälisesti on luovuttu ohjelmia koskevan uuden yleissopimuksen valmistelusta, ei ohjelmien suoja ole järjestettävissä tätä kautta. Tekijänoikeuslainsäädännön soveltaminen on tullut kansainvälisesti vallitsevaksi ohjelmien suojamuodoksi. Tästä on ollut seurauksena se etu, että kansainvälinen suojajärjestelmä on jo valmiina. Vallitsevan käsityksen mukaan tekijänoikeuslaki soveltuu jo nykyisin tietokoneohjelmiin. Laki antaa oikeudelliset puitteet ohjelmistomarkkinoiden toiminnalle. Tekijänoikeuslainsäädäntö tasapainottaa ohjelmistotuottajien suojatarpeen ja kilpailun edistämisen vaatimukset. Tekijänoikeus kohdistuu ohjelman ilmaisumuotoon, jolle se tarjoaa yleistä kolmansiin ulottuvaa suojaa. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus valmistaa ja edelleen kehittää samojakin tehtäviä suorittavia kilpailevia ohjelmia käyttämällä hyväksi alan yleisesti tunnettua tekniikkaa ja menetelmiä. Tekijänoikeudella voidaan suojata osaa tekniikan alan luovasta toiminnasta. Sopimussuojalla on edelleen tärkeä asema erityisesti asiakaskohtaisten ja suurille tietokoneille tarkoitettujen ohjelmien kaupassa. Myös muilla immateriaalioikeudellisilla suojamuodoilla tulee jatkossakin olemaan merkityksensä ohjelmistoteollisuuden alalla. Tietokoneohjelma teoksena. Esityksessä ehdotettavan tekijänoikeuslain muutoksen tarkoituksena on selventää nykyinen tilanne vahvistamalla tekijänoikeuslain soveltuvuus tietokoneohjelmiin. Tekijänoikeuslain 1 $:n 2 momentissa on lueteltu eräitä teoslajeja, joita tekijänoikeuslain mielessä pidetään kirjallisina teoksina. Tähän säännökseen ehdotetaan lisättäväksi maininta tietokoneohjelmista. Näin vahvistetaan, että tietokoneohjelmiin sovelletaan kirjallisia teoksia koskevia säännöksiä. Tekijänoikeussuojan saaminen edellyttää, että tietokoneohjelma yltää niin sanottuun teostasoon eli ylittää niin sanotun teoskynnyksen. Ohjelmassa tulee siis ilmetä sen tekijän luova ja omaperäinen panos. Yleinen käsitys ohjelmien tuottajien keskuudessa on, että suurin osa markkinoilla olevista ohjelmista on siinä määrin laajoja ja monimutkaisia, että niiden ohjelmallisessa toteuttamisessa ilmenee ohjelmien tekijöiden suojaan yltävä panos. Tekijänoikeus ei suojaa teoksen ideaa, vaan sitä muotoa, johon idea on puettu. Tietokoneohjelmiin sovellettuna tämä merkitsee, että se systeemi ja logiikka sekä ne algoritmit, periaatteet ja ideat, jotka ovat tietokoneohjelman perustana, eivät ole suojattuja sellaisinaan. Niitä saa kuka tahansa käyttää omassa ohjelmassaan. Tekijänoikeus ei siis anna yksinoikeutta ideoihin ja yleisiin periaatteisiin, vaan ainoastaan näiden luovaan ja omaperäiseen ilmaisumuotoon. Tietokoneohjelman arvokkain ja eniten luovuutta osoittava osa voi joskus olla ohjelman perustana oleva systeemi-idea. Yleisten periaatteiden mukaan sitä ei kuitenkaan suojata tekijänoikeudella. Tätä on toisinaan pidetty tekijänoikeussuojan heikkoutena. Se että tekijänoikeus ei monopolisoi ideoita tekee kuitenkin tekijänoikeuden soveltamisen tietokoneohjelmiin joustavaksi. Tekijänoikeus suojaa luovaa työtä mutta edistää samalla kilpailua jättämällä ideat ja systeemit kaikkien käytettäviksi. Ideoitten ja periaatteiden yleinen ja automaattinen monopolisointi vaikeuttaisi ohjelmistoteollisuuden toimintaa ja jarruttaisi kehitystä. Rajoitettua suojaa ideoille antavat muun muassa liikesalaisuuksia koskevat säännökset. Nykyisen lainsäädännön suojan ulkopuolelle jääviä ohjelmaan liittyviä asioita on periaatteessa mahdollista suojata myös uusien lainsäädännöllisten ratkaisujen kautta. Hallitus seuraa suojan tarpeen kehitystä. Tekijänoikeussuojan saaminen ei edellytä mitään muodollisuuksia. Suoja kattaa kaikki erilaiset ohjelman ilmenemismuodot. Merkitystä ei ole myöskään, millä fyysisellä alustalla ohjelman kappale on. Tietokoneohjelmiin liittyy yleensä tukimateriaalia, kuten ohjelmaan liittyviä asiakirjoja, käyttöohjeita ja manuaaleja. Näitä suojataan vleisten sääntöjen mukaisesti kirjallisina teoksina. Koska tietokoneohjelmiin ehdotetaan sovellettavaksi kirjallisia teoksia koskevia tekijänoikeuslain säännöksiä, tulisivat ohjelmaan ja sen tukimateriaaliin sovellettavaksi lähtökohtaisesti samat säännöt. Suojan sisältö. Tekijällä on teokseensa taloudellisia ja moraalisia oikeuksia. Taloudellisia oikeuksia koskeva pääsääntö on tekijänoikeuslain 2 $:ssä. Säännöksen mukaan tekijällä on yksinomainen oikeus valmistaa teoksesta kappaleita. Kappaleen valmistamisena pidetään myös teoksen siirtämistä laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa. Ohjelmiin sovellettuna tämä merkitsee, että esimerkiksi ohjelman tallentaminen tietokoneen muistina käytettävään laitteeseen tai tietovälineelle edellyttää ohjelman oikeudenhaltijan lupaa. Myös esimerkiksi peperilla olevan alkukielisen ohjelman kopiointi kuuluu yksinoikeuden piiriin. Taloudellisiin oikeuksiin kuuluu lisäksi tekijän yksinomainen oikeus saattaa teos yleisön saataviin. Teos voidaan saattaa yleisön saatavrn esittämällä se julkisesti, levittämällä sen kappaleita yleisön keskuuteen tai näyttämällä sen kappale julkisesti. Ohjelmien kannalta merkitystä on lähinnä sillä, että levitysoikeuden perusteella ohjelman oikeudenhaltijalla on lähtökohtaisesti mahdollisuus määrätä ohjelmien myynnistä, vuokrauksesta, lainauksesta tai muusta levittämisestä yleisön keskuuteen. Tietokoneohjelman arvo on suurelta osin siinä, että sitä voidaan käyttää tietokoneessa määrätyn tuloksen aikaansaamiseksi. Teoksen käyttäminen sinänsä ei kuulu tekijänoikeuslain mukaisiin tekijän yksinoikeuksiin. Ohjelmien osalta tästä ei aiheudu nykyisin merkittävää haittaa. Ohjelman käyttäminen tietokoneessa edellyttää yleensä käyttöä edeltävää reprodusointia. Tavallinen esimerkki tästä on ohjelman tallentaminen tietokoneen muistiin ennen sen käyttämistä. Tietokoneohjelma saa siten pääsääntöisesti suojaa oikeudetonta käyttöä vastaan tekijän yksinomaisen kappaleiden valmistusoikeuden perusteella. Moraalisia oikeuksia koskeva pääsääntö on lain 3 $:ssä. Se koskee velvollisuutta ilmoittaa tekijän nimi hyvän tavan mukaisesti (isyysoikeus) ja kieltoa muuttaa teosta tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla (respektioikeus). Velvollisuus mainita ohjelmoijan nimi on riippuvainen ohjelmistoteollisuudessa vallitsevasta hyvästä tavasta. Ohjelmatuotannon luonne huomioon ottaen ohjelmiin tehtyjä muutoksia voidaan erittäin harvoin pitää loukkaavina. Ohjelman tekijänoikeus on voimassa tekijänoikeuslain 43 $:n perusteella viisikymmentä vuotta tekijän kuolinvuodesta. Jos useammat ovat yhdessä luoneet teoksen, lasketaan aika viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuodesta. Jos ohjelma on julkistettu ohjelman tekijän nimeä ilmoittamatta, tekijänoikeus on voimassa 44 $:n mukaan viisikymmentä vuotta ohjelman julkistamisvuodesta. Kopiointi yksityiseen käyttöön. Tekijänoikeuden rajoituksia koskevat säännökset sisältyvät lain 2 lukuun. Ehdotuksen mukaan tietokoneohjelmiin sovellettaisiin kirjallisia teoksia koskevia rajoituksia. Yksityistä käyttöä koskeva säännös sisältyy tekijänoikeuslain 11 $:ään. Pääsäännön mukaan julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen. Tietokoneella luettavassa muodossa oleviin tietokoneohjelmiin liittyy eräitä erityispiirteitä muihin teostyyppeihin verrattuna. Tällaisten ohjelmien kopioiminen on erittäin helppoa ja nopeaa. Digitaalisessa muodossa olevan tietokoneohjelman kopio on laadultaan alkuperäisen veroinen. Kopiointi kohdistuu erityisesti julkaistuihin valmisohjelmiin, jotka on tarkoitettu käytettäväksi henkilökohtaisissa tietokoneissa. Ohjelmien kopiot voivat levitä kädestä käteen hyvinkin laajalle. Tietokoneella luettavassa muodossa olevat tietokoneohjelmat ovat muita teoksia haavoittuvampia kopioinnille. Yksityisessä piirissä tapahtuva laaja kopiointi johtaa siihen, että ohjelmien käyttäjät näissä tapauksissa saavat ohjelmista täyden hyödyn, mutta ohjelmien tuottajilta jää saamatta kate tuotantokustannuksilleen. Tämä aiheuttaa huomattavia menetyksiä ohjelmien tuottajille ja koko ohjelmakaupalle. Näillä menetyksillä on välillisesti myös ohjelmien hintoja korottava vaikutus sekä vaikutuksia myös ohjelmien tekijöiden työllisyyteen. Tätä taustaa vasten on syytä rajoittaa ohjelmien kopiointia yksityiseen käyttöön tietokoneella luettavassa muodossa. Eräänä vaihtoehtona olisi kieltää tällainen kopiointi kokonaan. Näin on tehty voimassa olevassa laissa rakennusteosten osalta. Täyskieltoa olisi kuitenkin mahdoton valvoa. Tällainen säännös olisi siten omiaan vähentämään lainsäädännön kunnioitusta yleisestikin. On myös huomattava, että kiellon rikkomiseen tulisivat sovellettaviksi tekijänoikeuslain rangaistussäännökset. Rangaistussäännösten soveltamisen ulottaminen käytännössä näin laajalle ei vastaisi yleistä kriminaalipoliittista linjaa. Puuttuminen yksityisessä piirissä tapahtuvaan teosten käyttöön on myös vallitsevan tekijänoikeudellisen ajattelun vastaista. Tietokoneohjelmien tekijänoikeudellisen suojan osalta ei ilman erityisen painavia syitä tulisi poiketa tästä periaatteesta. Ohjelmien kopiointia yksityiseen käyttöön voidaan rajoittaa turvautumatta täyskieltoon. Tekijänoikeuslain pääsääntö jo asettaa ahtaat rajat sallitulle kopioinnille. Kopioita saadaan valmistaa korkeintaan muutama kappale. Valmistamisen täytyy tapahtua yksityistä käyttöä varten. Yksityisestä käytöstä on kysymys, kun valmistaminen tähtää puhtaasti henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämiseen. Sallittu valmistaminen on rajattu yksityiseen piiriin, toisin sanoen lähimpään perhe- ja ystäväpiiriin. Valmistettua kopiota ei saa luovuttaa yksityisen piirin ulkopuolelle eikä muutenkaan käyttää muuhun kuin yksityiseen tarkoitukseen. Säännöksen perusteella ei siten saada valmistaa kopioita yritysten, viranomaisten, laitosten tai muiden yhteisöjen toimesta. Sallittua ei ole esimerkiksi se, että ohjelmaa kopioitaisiin työpaikalla työntekijöiden käyttöön. Ohjelman kopiointi työtehtävien hoitoa varten ei muutoinkaan ole sallittua. Tekijänoikeuslain 11 $:n pääsäännön mukaan teoksesta voidaan valmistaa muutama kopio yksityiseen käyttöön, jos teos on julkistettu. Tältä osin ehdotetaan sallitun kopioinnin rajoittamista ainoastaan julkaistuihin tietokoneohjelmiin. Tekijänoikeuslain 8 $:n mukaan teos katsotaan julkistetuksi, kun se on luvallisesti saatettu yleisön saataviin. Julkaistuksi teos katsotaan vasta sitten, kun sen kappaleita tekijän suostumuksella on saatettu kauppaan tai muuten levitetty yleisön keskuuteen. Säännöstä on tulkittu siten, että julkaisemiselta edellytetään, että teoksesta on valmistettu useita kappaleita, jotka on saatettu levitykseen. Julkaistuja tietokoneohjelmia ovat tyypillisesti sellaiset ohjelmat, joita myydään suoraan yleisölle levykkeillä tai vastaavilla tietovälineillä. Ehdotuksen mukaan yksityisen kopioinnin ulkopuolelle yleensä jäisivät ohjelmat, joita on vain rajoitetussa määrin käytössä oikeudenhaltijan ja käyttäjän välisten lisenssisopimusten perusteella. Kyseessä ovat lähinnä ammattikäyttöön tarkoitetut ohjelmistot. Sopimusehdot eivät tavallisesti salli näiden edelleen levittämistä. Vastaava rajoitus on tehty Ruotsin lakiin ja sitä on ehdotettu myös Norjassa. Teoksen kopion voi pääsäännön mukaan valmistaa myös ulkopuolinen valmistuttajan yksityistä käyttöä varten. Ulkopuolisella valmistuttaminen on kuitenkin kielletty eräiden teoslajien osalta. Näitä ovat muun muassa sävellys- ja elokuvateokset sekä käyttöesineet. Tekijänoikeuskomitea esitti vastaavan rajoituksen ulottamista myös tietokoneohjelmiin. Koska jokainen tietokone toimii myös kopiointikoneena, ei rajoituksella käytännössä olisi suurta merkitystä. Siten ehdotukseen ei sisälly tätä rajoitusta. Myös Ruotsissa ja Norjassa on päädytty samaan ratkaisuun. Kopiointiin liittyvät erityispiirteet koskevat ainoastaan ohjelman valmistamista tietokoneella luettavassa muodossa. Muutoin ohjelmiin sovellettaisiin tekijänoikeuslain 11 $:n pääsääntöä. Esimerkiksi paperilla olevan julkistetun alkukielisen ohjelman saisi kopioida samoin edellytyksin kuin muunkin kirjallisen teoksen. Ohjelmien kopiointia yksityiseen käyttöön voidaan rajoittaa myös muilla keinoilla kuin lainsäädännöllä. Ohjelman oikeudenhaltija voi esimerkiksi lisensioidessaan ohjelman yritykselle edellyttää, että yritys valvoo, että sen työntekijät eivät missään olosuhteissa valmista ohjelmasta muita kuin sopimuksessa tarkoitettuja kopioita. Sopimussuhteissa tulevat sovellettaviksi sopimusoikeudelliset sanktiot. Ohjelmakaupassa on yleistä, että julkaisija merkitsee ohjelman pakkaukseen kopiointia rajoittavan ehdon. Tarkoitus on, että ohjelman ostaja sitoutuisi ehdon noudattamiseen avatessaan pakkauksen. Tällaisten ehtojen sitovuus ratkaistaan yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan. Oikeudenhaltijan ja käyttäjän välille ei näin yleensä synny mitään sitovaa sopimussuhdetta. Tällaiset ehdot eivät myöskään sitoisi kolmatta. Myöskään ohjelmien kopiointia koskevaa sääntelyä ei ole kytketty tällaisiin ehtoihin. Ohjelmien kopiointia on pyritty rajoittamaan myös teknisin keinoin. Toistaiseksi nämä eivät ole osoittautuneet kovinkaan tehokkaiksi. Euroopan yhteisön tietokoneohjelmien suojaa koskevan direktiivin valmistelussa on ollut esillä määräys, jolla kiellettäisiin laitteet, joiden avulla ohjelmien kopiointisuoja voidaan kiertää. EFTA:n asiantuntijoiden taholta on ilmaistu varauksellinen suhtautuminen määräystä kohtaan. Johtopäätösten teko tämän kysymyksen osalta on kuitenkin ennenaikaista. Yksityistä käyttöä koskevalla ehdotuksella on pyritty minimoimaan kopiointitoiminnan haittavaikutukset oikeudenhaltijoille kuitenkaan sääntelemättä yksityisessä piirissä tapahtuvaa toimintaa liian pitkälle. Sääntelyn toimivuutta ja kansainvälistä tilannetta tullaan jatkossa huolellisesti seuraamaan ja tarvittaessa tarkistamaan sallitun kopioinnin rajoja. Muu kappaleiden valmistaminen ja muutosten tekeminen. Tekijänoikeuslain 11 $:n perusteella ei ole sallittua kopioida tietokoneohjelmaa yrityksen, viranomaisen, laitoksen tai muun yhteisön toimesta. Ehdotuksen mukaan on sallittu kappaleiden valmistaminen tietokoneella luettavassa muodossa lisäksi rajoitettu koskemaan yksinomaan julkaistuja ohjelmia. Myös näissä tilanteissa ohjelman normaali hyödyntäminen saattaa edellyttää joidenkin kopioiden valmistamista. Jo ohjelman käyttö yleensä edellyttää vähintään yhden kappaleen valmistamista. Näin on esimerkiksi silloin, kun levykkeellä oleva ohjelma kopioidaan tietokoneen keskusmuistiin käyttöä varten. Ohjelman säilyttämisen kannalta voi olla tarpeellista valmistaa ohjelmasta varakopio tai arkistokappale. Yksityistä käyttöä koskeva säännös kattaa ainoastaan fyysisten henkilöiden yksityisen kopioinnin. Yhteisöt eivät voi säännöksen perusteella valmistaa sinänsä tarpeellisia käyttö- ja varakopioita. Tästä syystä tekijänoikeuden siirtymistä koskevaan lain 3 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 40 a $. Sen perusteella tietokoneohjelman käyttöoikeuden luovutus käsittäisi oikeuden valmistaa ohjelmasta sen käyttämisen ja säilyttämisen edellyttämät kappaleet. Näin valmistettuja kappaleita ei saisi käyttää muuhun tarkoitukseen eikä niitä saisi käyttää sen jälkeen, kun ohjelman käyttöoikeus on lakannut. Säännöksen perusteella yhteisöt saavat valmistaa tietokoneohjelman tavanomaiseen käyttöön liittyvät käyttö- ja varakopiot. Kopioita ei saa luovuttaa muulle kuin alkuperäiskappaleen käyttöön oikeutetulle. Yksityishenkilöiden ohjelmien kopiointi henkilökohtaisiin tarpeisiin on järjestetty 11 $:n säännöksellä. Tietyissä tilanteissa 40 a $ saattaa tulla sovellettavaksi myös yksityishenkilön kohdalla. Näin on esimerkiksi silloin, kun yksityishenkilö on hankkinut käyttöoikeuden julkaisemattomaan tietokoneohjelmaan. Ehdotetulla 40 a $:11ä on kuitenkin ensisijaisesti merkitystä yhteisöjen toiminnalle. Tietokoneohjelman normaali hyödyntäminen edellyttää usein myös, että ohjelmaan tehdään käytön vaatimia muutoksia. Erityisesti suurten ohjelmistojen ylläpitokustannukset saattavat ylittää ohjelmiston hankintakustannukset. Tästä syystä pykälään ehdotetaan lisättäväksi, että tietokoneohjelman luovutus käsittää myös oikeuden tehdä ohjelmaan käytön edellyttämät muutokset. Muutosten tekeminen myös 11 $:n sääntelemissä tilanteissa saattaa olla tarpeellista. On kuitenkin huomattava että teosten muuttaminen yksityisessä piirissä ei ole tekijänoikeudellisesti relevanttia. Se on sallittua ilman eri säännöstäkin. Muutettua kappaletta ei saa kuitenkaan hyödyntää yksityisen piirin ulkopuolella. Tekijänoikeuslain 27 $:n 3 momentin perusteella ehdotettua säännöstä sovelletaan vain mikäli ei ole toisin sovittu. Säännös ei siten vaikuttaisi millään tavalla noudatettuun sopimuskäytäntöön, joka koskee käyttäjän oikeutta valmistaa ohjelmasta kappaleita ja tehdä kappaleisiin muutoksia. Säännös selkeyttää tilannetta lähinnä silloin, kun ohjelman oikeudenhaltijan ja käyttäjän välisessä sopimuksessa ei ole määritelty käyttöoikeuksien laajuutta tässä suhteessa. Ehdotus vastaa pääosin Tanskan ja Ruotsin lakeja ja Norjan hallituksen esitystä. Tietokoneohjelmien vuokroaminen ja lainaaminen. Tekijänoikeuslain 23 $:n pääsäännön mukaan sellaisia julkaistun kirjallisen tai sävellysteoksen kappaleita, jotka julkaiseminen käsittää, saa edelleen levittää. Koska ehdotuksen mukaan tietokoneohjelmat määritellään kirjallisiksi teoksiksi, säännös soveltuisi myös ohjelmiin. Tekijänoikeuslain 23 $:stä seuraa, että tietokoneohjelman kappaleen omistaja saa myydä edelleen omistamansa ohjelman ilman tekijän suostumusta. Tämä on yleisen oikeustajun mukaista. Siitä ei ole myöskään merkittävää haittaa ohjelman tekijöille. Pykälän pääsäännön soveltaminen tietokoneohjelmiin merkitsisi, että ohjelmia saataisiin vuokrata yleisölle vapaasti. Mahdollisuudesta vuokrata ohjelmia ilman oikeudenhaltijoiden lupaa ja korvauksia maksamatta aiheutuisi eräitä ongelmia. Tietokoneohjelmat ovat erityisen haavoittuvia kopioinnille. Koska ohjelman vuokraaja yleensä valmistaisi itselleen kopion jatkuvaa käyttöä varten vuokraamastaan ohjelmasta, merkitsisi tämä ohjelman tuottajan kannalta lopullista kulutustapahtumaa. Taloudellisen hyödyn saa vuokraustoiminnan harjoittaja, ei sen sijaan ohjelman oikeudenhaltija. Laajamittaisena ohjelman oikeudenhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella oleva vuokraustoiminta voi vääristää ohjelmistomarkkinoita. Vuokraustoiminta loukkaisi ohjelmien tekijöiden ja tuottajien oikeutettuja etuja ja laajamittaisena saattaisi vaarantaa ohjelmistotuotannon jatkuvuuden. Ehdotuksen mukaan ohjelmien vuokraaminen yleisölle jää ohjelman oikeudenhaltijan yksinoikeuden piiriin. Yleisölle suuntautuvaan vuokraustoimintaan tulee siten saada oikeudenhaltijan suostumus. Tekijänoikeuslain 23 $ mahdollistaa myös kirjallisten ja sävellysteosten lainaamisen yleisölle. Kirjailijoille suoritetaan niin sanottuja kirjastokorvauksia eräistä kirjailijoille ja kääntäjille suoritettavista apurahoista ja avustuksista annetun lain (236/61) nojalla. Lain mukaan valtion varoista jaetaan vuosittain kotimaisille kirjailijoille ja kääntäjille apurahoja ja avustuksia sen johdosta, että heidän kirjoittamiaan kirjoja pidetään maksuttomasti käytettävissä yleisissä kirjastoissa. Tekijänoikeuslain 23 $:n mukaan myös tietokoneohjelmia saadaan lainata vapaasti. Erona tavallisten kirjojen lainaamiseen on, että ohjelman lainaus johtaa usein kopion valmistamiseen lainatusta ohjelmasta pysyvää käyttöä varten. Ohjelman kopio on alkuperäisen veroinen ja siitä voidaan valmistaa edelleen kopioita. Ohjelmien lainaaminen johtaa ohjelmien kopiointiin, joka korvaa ohjelmien normaalia hankintaa. Tätä ei voida pitää oikeudenhaltijoiden kannalta kohtuullisena. Tietokoneohjelmien lainaaminen yleisölle ehdotetaan tästä syystä jätettäväksi tekijän yksinoikeuden piiriin. Lainaamisen erityissääntely on kuitenkin syytä rajoittaa ainoastaan sellaisiin tietokoneohjelmiin, jotka ovat tietokoneella luettavassa muodossa. Muussa muodossa, esimerkiksi osana painettua kirjaa, olevien ohjelmien osalta ei ole niitä perusteita, jotka tekisivät tällaisen sääntelyn tarpeelliseksi. Niitä saisi siis lainata yleisölle tekijän suostumusta hankkimatta. Tietokoneohjelmia sisältyy erilaisiin yleisölle levitettäviin laitteisiin ja muihin tavaroihin. Kokonaisuutena tarkastellen kyseessä ei siis ole varsinainen ohjelmatuote. Esimerkkinä voidaan mainita kodinkoneet ja rannekellot. Ohjelma voi olla myös osana sulautettua järjestelmää, johon on sisällytetty laitteistoja ja ohjelmia. Myös optisella tietovälineellä, kuten CDROM-levyllä, levitettävään tietokantaan liittyy ohjelmisto, jonka avulla etsitään levylle tallennettua tietoa. Näissä tapauksissa ohjelma liittyy kiinteästi tuotteeseen. Se voi olla esimerkiksi tallennettuna laitteen sisällä olevaan mikropiiriin. Joissain tapauksissa ohjelma on erillisellä tietovälineellä, kuten levykkeellä. Edellä mainituissa tilanteissa tuote muodostuu pääasiallisesti muusta kuin ohjelmasta. Toisaalta tuotteen hyödyntäminen edellyttää ohjelman käyttöä. Täilaisia tuotteita tulee luonnollisesti voida levittää vapaasti myös vuokraamalla ja lainaamalla niihen liittyvine ohjelmineen. Ohjelman oikeudenhaltija saa riittävää suojaa yksinomaisen valmistusoikeutensa perusteella. Sitä paitsi voidaan katsoa oikeudenhaltijan hiljaisesti Iuopuneen vetoamasta levitysoikeuteensa tältä osin, kun hän on antanut liittää ohjelmansa yleisölle levitettäväksi tarkoitettuun tuotteeseen. Lisäksi hän voi halutessaan sopia myös tuotteiden levittämiseen liittyvistä seikoista. Keskustelua on käyty siitä, olisiko lakiin otettava nimenomainen säännös, jonka mukaan vuokrausta ja lainausta koskeva sääntely ei ulotu sellaisten ohjelman sisältävien laitteiden ja muiden tavaroiden levittämiseen, jotka ovat pääasiallisesti muita kuin ohjelmatuotteita. Tällainen rajanveto seuraa kuitenkin jo lain tavallisesta tulkinnasta. Tietokoneen luettavassa muodossa olevan ohjelman vuokraamiseen ja lainaamiseen yleisölle vaadittaisiin kuitenkin tekijän suostumus, jos ohjelma levitetään tuotteesta erillään. Ehdotettu tietokoneohjelmien levityksen sääntely on samansisältöinen kuin Tanskan, Ruotsin ja Norjan lainmuutokset. Sävellysteosten vuokraaminen. Tekijänoikeuslain 23 $:n pääsäännöstä on nykyisin yksi poikkeus. Sen mukaan sävellysteoksen nuottien vuokraamiseen yleisölle vaaditaan teoksen oikeudenhaltijan suostumus. Poikkeuksen taustalla on se, että lain säätämisaikaan nuottien vuokraaminen oli tavallinen sävellysteosten levitysmuoto, jolla oli myös taloudellista merkitystä. Koska muissa tapauksissa kirjallisten ja sävellysteosten vuokraamisella ei ollut käytännössä merkitystä, ei yleisölle vuokraamista jätetty tekijän yksinoikeuden piiriin. Kuluvan vuosikymmenen alussa äänilevyjen vuokraus alkoi kansainvälisesti yleistyä. Ruotsissa ja Tanskassa tarkistettiin levitysoikeuden raukeamista koskevaa säännöstä siten, että muidenkin sävellysteosten kappaleiden kuin nuottien vuokraamiseen vaaditaan oikeudenhaltijan suostumus. Norjassa vastaava säännös on sisältynyt tekijänoikeuslakiin jo lain säätämisestä lähtien. Äänitteiden levittäminen digitaalisessa muodossa CD-levyinä on yleistynyt. Tällaiset tallenteet ovat kestävämpiä kuin perinteiset äänilevyt. Kun tekniset mahdollisuudet ovat samalla kehittyneet alkuperäiskappaleiden veroisten digitaalisten kopioiden valmistamiseen, nämä tallenteet rinnastuvat kopioitavuutensa suhteen tietokoneohjelmiin. Sävellysteosten taloudellisesti merkityksellinen hyödyntäminen on syytä jättää tekijän yksinoikeuden piiriin. Tästä syystä ehdotetaan nykyisen nuotteja koskevan poikkeuksen laajentamista kattamaan myös muut sävellysteosten kappaleet, kuten äänilevyt. Näiden vuokraamiseen yleisölle olisi siten oltava tekijänoikeuden haltijan suostumus. Ehdotus saattaisi säännöksen tältä osin yhdenmukaiseksi Norjan, Ruotsin ja Tanskan lakien kanssa. Sävellysteosten kappaleita saisi edelleen lainata yleisölle nykyiseen tapaan lupaa hankkimatta. Kirjastolain (235/86) 7 $:ssä on säädetty, että kirjaston käyttö on maksutonta. Vapaakuntakokeilusta annettu laki (718/88) on voimassa vuoden 1992 loppuun asti. Kokeiluun liittyy vapaakunnan oikeudesta poiketa eräistä säännöksistä ja määräyksistä annettu laki (592/89), joka on voimassa samaan ajankohtaan asti. Sen 3 $:n 2 momentin nojalla vapaakunta voi päättää poiketa kirjastolaissa saädetystä maksuttomuudesta. Kirjojen lainaamisen on kuitenkin oltava maksutonta. Vapaakunta voi siten sisällyttää äänitteiden käytön maksullisiin kirjastopalveluihin. Äänitteiden lainauksesta tai muusta käytöstä ei toistaiseksi ole peritty maksua. Puheena olevalla tekijänoikeuslain muutoksella ei ole tarkoitettu puuttua tilanteisiin, joissa kirjasto perii äänitekokoelman käyttöoikeudesta vähäiseen toimitusmaksuun verrattavan yleisen maksun, jolla ainoastaan pyritään kattamaan palvelusta aiheutuneet kulut tai osa niistä. Työ- ja virkasuhde. Tekijänoikeus teokseen kuuluu alunperin teoksen luoneelle tekijälle. Taloudelliset oikeutensa tekijä voi vapaasti luovuttaa. Moraalisista oikeuksista luopumista on rajoitettu tekijänoikeuslain 3 $:n 3 momentin säännöksellä. Yleiset säännökset oikeuden luovutuksesta sisältyvät lain 27-29 $:ään. Lakiin ei sisälly erityissäännöksiä työ- tai virkasuhteessa luotujen teosten oikeuksien siirtymisestä. Oikeuksien siirtymistä joudutaan tulkitsemaan edellä mainitut yleiset säännökset ja sopimusten tulkintaperiaatteet huomioon ottaen. Tilanne on siis toinen kuin keksintöjen osalta; oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin on annettu erityinen laki. Jos tekijän oikeuksien siirtymisestä on sovittu nimenomaisesti tai hiljaisesti, oikeuksien siirtyminen ratkaistaan ensi sijassa sopimusta tulkiten. Jos asiaa koskevaa nimenomaista sopimusta ei ole, joudutaan tarkastelemaan työsuhteen tarkoitusta sekä työsuhteessa osapuolten toimintaan vaikuttavia olosuhteita. Tulkintaan vaikuttaa muun muassa alalla yleisesti noudatettu käytäntö. Ohjelmien tuotanto poikkeaa oleellisella tavalla muista aloista, joilla luodaan tekijänoikeudellisesti suojattua aineistoa työtehtävien puitteissa. Tietokoneohjelmat syntyvät yleensa ryhmätyönä. Suurten ohjelmistojen valmistuksessa on teollisen prosessin piirteitä. Työ jakaantuu eri työvaiheisiin ja osiin. Suuren ohjelmiston valmistaminen edellyttää useita, jopa satoja henkilötyövuosia. Kehitystyöhön osallistuneiden työntekijöiden panoksien määrä ja luonne vaihtelevat suuresti. Ohjelmistot korvautuvat suhteellisen nopeasti uusilla ohjelmistoilla, joiden valmistuksen pohjana ovat usein aikaisemmat versiot. Yksittäisen tekijän osuutta on käytännössä vaikeata tai mahdotonta erottaa lopullisesta ohjelmasta. Nimenomainen sopiminen kaikkien valmistettujen ohjelmien oikeuksista jokaisen tekijän kanssa tarkasti hänen panoksensa osalta tuottaisi monesti suuria vaikeuksia. Epäselvyys ohjelmien oikeuksista hankaloittaisi myös yritysten keskinäisiä sekä yritysten ja tutkimuslaitosten välisiä tuotekehityssopimuksia. Ohjelmistokaupassa myös ohjelman käyttäjän aseman turvaaminen edellyttää, että ohjelman oikeudenhaltijasta ei ole epäselvyyttä. WlPO:n toimesta laaditussa tietokoneohjelmien suojaa koskevassa mallilaissa vuodelta 1978 on säännös, jonka mukaan osana työtehtäviä luodun ohjelman oikeus kuuluu työnantajalle, jollei toisin ole sovittu. Eräissä angloamerikkalaisen oikeusperinteen maissa, kuten Yhdysvalloissa, tekijänoikeus työsuhteessa luotuihin teoksiin yleensäkin kuuluu työnantajalle. Eräissä maissa, joissa tekijänoikeus myös työsuhteessa luotuihin teoksiin lähtökohtaisesti kuuluu tekijälle, on tietokoneohjelmien osalta kuitenkin omaksuttu ratkaisu, jonka mukaan työsuhteessa luodun tietokoneohjelman oikeudet kuuluvat työnantajalle, jollei toisin ole sovittu. Näin säädettiin esimerkiksi vuonna 1985 Japanissa ja Ranskassa sekä vuonna 1989 Tanskassa. Yleinen käytäntö ohjelmien tuotannossa on, että oikeudet työsuhteessa luotuihin ohjelmiin siirtyvät työnantajalle. Tulkinnanvaraisuuden vähentämiseksi ja suuren käytännön merkityksen vuoksi lakiin kuitenkin ehdotetaan otettavaksi tietokoneohjelmiin liittyvien tekijänoikeuksien siirtymistä koskeva erityissäännös. Ehdotuksen mukaan tekijänoikeus tietokoneohjelmaan, joka on luotu täytettäessä työsuhteesta johtuvia työtehtäviä, siirtyisi työnantajalle. Vastaava periaate koskisi myös virkasuhteessa luotuja tietokoneohjelmia. Ehdotettua säännöstä sovellettaisiin vain mikäli ei ole toisin sovittu. Vakiintuneen käytännön mukaisesti yliopistojen tai muiden korkeakoulujen opetus- tai tutkimustyössä toimivien henkilöiden luomien teosten oikeudet eivät siirry työnantajalle. Nämä tilanteet on ehdotuksessa jätetty sotilasopetuslaitoksia lukuunottamatta myös tietokoneohjelmia koskevan erityissääntelyn ulkopuolelle. Tämä vastaa myös oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetussa laissa omaksuttua ratkaisua. Tietokannat. Tekijänoikeudellisen lainsäädännön periaatteet soveltuvat pääsääntöisesti myös tietokoneen avulla tapahtuvaan suojatun aineiston aikaansaamiseen ja käyttöön sekä tietokantoihin. Suojan sisältö on yhteensopiva edellä mainitun WlPO/Unesco -suosituksen kanssa. Tekniikan nopea kehittyminen ja uudet suojatun aineiston käyttömuodot saattavat kuitenkin synnyttää lähitulevaisuudessa uusia ongelmia. Tietokannat, jotka eivät yllä niin sanottuun teostasoon, voivat saada suojaa tekijänoikeuslain 49 $:n mukaisina luetteloina. Viimeksi mainitun säännöksen suoja kattaa ainoastaan luettelon jäljentämisen. Levitysoikeus ei sen sijaan kuulu luettelon valmistajan yksinoikeuden piiriin. Kehitys saattaa johtaa siihen, että pelkkä jäljentämissuoja ei ole enää riittävä. Luetteloiden osalta suojan tarkistamistarvetta on syytä seurata. Luetteloiden osalta pidetään tässä vaiheessa tarpeellisena ehdottaa muutoksia vain suojaaikaan. Luetteloiden ja vastaavien töiden kymmenen vuoden pituinen suoja-aika lasketaan tekijänoikeuslain 49 $:n mukaan siitä vuodesta, jona työ julkaistiin. Tämä johtaa siihen oikeuspoliittista tarvetta vastaamattomaan tilanteeseen, että julkaisemattomien luetteloiden suoja on periaatteessa ikuinen. Tällä on merkitystä sekä perinteisten luetteloiden että tekijänoikeudellisessa mielessä luetteloina pidettävien tietokantojen kannalta. Ehdotuksen mukaan suoja-aika laskettaisiin edelleen pääsääntöisesti julkaisuvuodesta. Suoja-aika päättyisi kuitenkin viimeistään silloin, kun viisitoista vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona työ valmistui. Samalla ehdotetaan eräitä tarkistuksia tekijänoikeuslain 49 $:n viittaussäännöksiin.